Kaislanpunontaa

Vanajaveden opiston tarjontaan kuului pitkä lokakuinen viikonloppu kaislanpunonnan parissa. Kurssin hinta oli aika kova, mutta opetuksen laatu oli sen arvoista. Kaislojen kanssa puuhaaminen on sotkuista eli hauskaa. Toivottavasti intoudun ensi kesänä keräämään(luvan kanssa, toki) itselleni kaisloja, joista sitten voin talvi-iltoina väkerrellä kaikenlaisia käyttöastioita. Kun kurssilla väänsin hiki otsalla karpaloiden tuota spiraalivatia, niin tunsin suorastaan primitiivistä tyytyväisyyttä siitä, kuinka itse tässä astioita tehdään :)
Tässä kurssitutoksiani:

kuva ei sitä kunnolla kerro, mutta kyseessä on kahdeksankulmainen kori. Tämä punottiin puisen muotin päällä hurjan naulamäärän avustuksella.

 Spiraalikori kahdesta vinkkelistä. Tämä punontatekniikka vaatii oikeasti voimaa ja suosittelen myös kunnon hanskaa narua kiristävään käteen. Toki varmasti ammattilaiset korvaavat voiman tekniikalla. Solmut ovat vielä näkyvissä, sillä astia pitää kiristää sen kunnolla kuivuttua. Kiristysprojekti on siis seuraavana ohjelmassa. Ajattelin, että josko joulupöytään saisi uudistettua tämän korin.

Kaislakranssi odottaa vielä lisämausteita. Tähän tuumin käyttää ainakin muutamaa hamppuköydenpätkää ja ruostuneita, vanhoja avaimia. Haluaisin lopputuloksen olevan ei niin jouluinen, vaan ympärivuotinen. Luulen, että valmistuttuaan kranssi löytää paikkansa saunakamarin ovesta. Ikkunatähti tehtiin kurssilla ensimmäisenä työnä. Siitä tuli aloittelevan punojan huomioiden kohtalaisen kivan näköinen.