Kuva kertoo jälleen enemmän kuin ne tuhannet selittelyn sanat :)
Keräsin keskeneräiset työt perhepotrettiin. Isomummut ja villapaita-vaari saivat seurakseen hieman nuorempia: liivintekele-veljekset, sirppihuivi-pikkusiskon ja uusin minttusuklaa-kassivauva.
Voi elämän kevät!
Olen onnistunut vakuuttamaan itselleni, että se on kevään vaikutusta, kun uusia töitä pitää aloittaa, vaikka keskeneräiset ei mahdu enää edes koriinsa.
Voisiko olla, että kevään innostamana näin todella onkin?
Ja voisiko olla, että maailmasta saattaisi löytyä muitakin, joille kevät on tehnyt samat tepposet?
Toki minulla on jatkuvasti pari-kolme työtä vaiheessansa, muttaettä näin monta, huhhuh :)
Ihan hymysuin tätä postausta kirjoittelen, eihän tälle voi kuin nauraa.
Nytkin mielessä pyörii jo pari aloitettavaa juttua...
Tässä vielä lähikuva minttusuklaa-kassin alkuvaiheesta. Laitan siitä enemmän juttua, kun saan(!) sen valmiiksi.
Ihanan lämpöistä viikonloppua blogiystävät!
6 kommenttia:
Minäkin yritän olla aloittamatta uusia, kun käsityökorit ovat täynnä keskeneräisiä. Mutta selityksiä; pitää olla yksinkertaisia tv-neuleita monimutkaisempien lisäksi ettei vain jää yhtään tyhjää aikaa...
Aloittaminen on aina yhtä helppoa:) Minusta on kiva aloittaa monta työtä, en varmaan osaa enää edes yhtä työtä tehdä, saa sitten monta työtä valmiiksikin yhtäaikaa:)
Mukavaa ja lämmintä viikonloppua myös sinulle!
Juuuuust, jos on vain yksi työ kesken, siihen kyllästyy :)
Pitäähän sitä ola vaihtoehtoja: virkkaus vai neulonta, sinistä, punaista vai keltaista...
Mulla on kanssa usemapia töitä kesken koko ajan. Suunnitelmia on sitäkinen enemmän.
Joo, mointa keskeneräistä on hyvä juttu. Mulla jotkut projektit vaan voi mennä välillä hukkaankin..
Kyllä se ihan normaalia on, ei mitään keväthuumaa :)
- jossukka -
Lähetä kommentti