Ystäväni löysi vinttiä siivotessaan palapeiton, jonka päätti lahjoittaa minulle! Peiton mukana säkissä oli hirmuisesti lisää samoja virkattuja lappuja sekä monta rullaa lankaa. Voi mikä löytö! Arvatkaa vaan, miten onnellisenä näitä hypistelen :)
Jos vaan raaskii, niin puran tuon vuoren ja jatkan peittoa suuremmaksi, kun kerran lappujakin piisaa.
Mitä tahansa pihalla puuhaankin, niin kissojen on osallistuttava. Mantasta on tätä nykyä kehittynyt oikeinkin tomera kasvimaakissa :) Noh, nyt tutkittiin porukalla tätä peitto-kummallisuutta, josko siitä jotain iloa kissalle irtoaisi.
Lopputulema taisi olla, että peitto on kelvollinen myös kissojen mielestä ja sen olisi ilmeisesti saanut jättää heitä varten mattotelineelle :)
9 kommenttia:
No just, yhdessä blogissa oli mikrotukikissa ja täällä peitontutkijakissa...:).
Mahtava lahjus, poistun vihreänä muualle :D.
Ihania kissoja! :)
Ihanan lahjuksen sait! Mukava ystävä Sinulla. KIssat on niiiiin suloiset, että! Ja kyllä peitto tarvii hyväksyä, kissallisestikkin!
Kaikkea sitä vinteiltä löytyy :-)
Tpihan on just sopiva kesäkäsityö.
Moikka !
Löysin tänne toisen blogin kautta. Ja ensiksi ihailin tuota blogisi nimeä, se on hauska. Harmi kun itsellä ei tuo mielikuvitus aikoinaan keksinyt mitään vastaavaa.
Sulla on paljon kauniita töitä, olen niitä tässä selaillut. Ja tämä peitto on ihan erityisen nätti :))
Moikka Anneli, kiva kun löysit tänne :) Blogin nimi on vanha hokemani, joka tuntuu sopivan mitä moninaisimpiin tilanteisiin :)
Mulla on sängynpeitteen ompelu kesken. Pitäsiköhän lahjoittaa se jollekin ;) En saa aikaiseksi, että sen valmistaisin.
Hei Daisy, joku saattaisi olla yhtä onnellinen kuin minäkin lahjoituksesta. Peitot on kyllä todella isoja projekteja(mulla on nyt kaksi kesken :)) Mutta kun ei anna asian stressata, niin joku päivä se inspis iskee!
Kyllähän sitä täytyy laaduntarkastus tehdä, kissat on siinä yleensä aika innokkaita :D Hauskan lahjoituksen sait, siinähän riittää työmaata, jos vain jaksaa jatkaa. :)
Lähetä kommentti