askarteluhuone

Jos talossa on huoneita enemmän, kuin pikku näpertelijä on ikinä arvannut asuttavansakaan, täytyy yksi niistä pyhittää kaikenmaailman askartelutarpeille ja kierrätysromuille. Kuinka palkitsevaa onkaan, kun yhdistelee reippaasti eri tekniikoita ja materiaaleja synnyttäkseen vanhasta uutta.
Tällä hetkellä askarteluhuoneessa valmistuu muun muassa rautalanka-, kaisla- ja olkitöitä. Vuoroaan odottaa vetolaatikollinen ruostuneita, vanhoja avaimia sekä eri paksuisia köysiä ja nyörejä. Kuka tietää, mitä niistä vielä rakentuukaan.
Päivitän tänne kuvia ja tunnelmia töiden etenemisestä. Toki mielelläni laitan myös teko-ohjeita, jos niille on kiinnostusta.

11.4.2011
Leipäpisteli

Pyörittelin ystäväni luona tällaista leipäpisteliä ja mietin miten se on mahdettu tehdä. Kotona oli sitten kokeiltava, josko sellainen minulta onnistuisi. Riemukseni olin hokannut perusajatuksen oikein ja pistelihän siitä syntyi.

Käytin tässä hiukan liian paksua rautalankaa loimeksi, ohuempikin olisi ajanut asian mainiosti ja lopputulos olisi ollut hieman sirompi :)

Eiliseen lyhtypostaukseen vielä lisäys:

Rautalankaiset esineet saa halutessaan(ja tahtomattaankin siis) ruostumaan nätisti ulkona säiden armoilla. Vedessä liottaminen, etenkin suolavedessä, nopeuttaa prosessia.

Jäin näköjään jälleen koukkuun näihin rautalankajuttuihin :)

Käsitöitä on keskeneräisenä eri vaiheissaan se mummonneliöpeitto, sirppi-huivi ja parikin erilaista liivintekelettä. 

Lampunvarjostin etenee hissakseen. 

Ulkotyöt alkavat valtaamaan yhä enemmän sitä vapaa-aikaa, joka opinnoilta jää. 

Käsitöiden etenemisnopeus saa siis kärsiä, puutarhajutut on vaan niin tehtävä ajallaan!

10.4.2011
Kynttilälyhdyn ohje

Sain sähköpostiini jo pari viikkoa sitten pyynnön, että josko kynttilänjalan ohjeen saisi rautalangasta väännettynä. Mielellään laitan ohjeen, jos siitä vaan on jollekin iloa. Väänsin simppelin lyhdyn tähän malliksi ja yritin ottaa joka työvaiheesta kuvan. 

Tätä perusideaa soveltamalla onnistuu sitten muun muassa kynttilänjalat ja roikkuvat sekä jalalliset korit, amppelit, valaisimet...

Punontatyylejä ja tekniikoita on valtavat määrät. Tekniikkaa vaihtelemalla sama malli näyttää aivan erilaiselta.

Laitoin tässä työssä koristehelmet loimilankoihin, mutta yhtä hyvin ne voi pujottaa kudelankaankin.

Kysy ihmeessä, jos olen ilmaissut asioita epäselvästi :)

Tarvikkeet: Paksumpaa rautalankaa "loimeksi"
ja ohuempaa sidontalankaa punomiseen.
Leikkurit, pyörö- ja lattakärkipihdit.
Helmiä maun mukaan. Maalarin tms teipinpätkä.

Leikkaa 5 n samanmittaista pätkää
paksummasta rautalangasta.
Mittanauha on antamassa osviittaa siitä,
mitä minkäkin mittaisista loimista saa aikaiseksi.

Laita langat teipillä tiukasti nippuun vajaasta
puolivälistä(2/5).
Pujota sidontalangan pää pidemmän osan loimien välistä
toiselle puolelle ja käännä se loimien ympäri.
Kiristä.
Kieputa haluamasi määrä kierroksia loimien ympäri,
kuitenkin väh. 5.

Taivuta loimet 90 asteen kulmaan kierityskohdan yläpuolelta.

Jatka punomista niin, että kieputat langan yhden loimen
ympäri koko kierroksen ja sitten vedät langan seuraavan
loimen ympäri samalla tavalla.
Tässä tehdään pesän pohjaa, joka saa olla tiivistä punosta.

Jatka kieputtamista. Muutaman kerroksen jälkeen voit
harventaa punsta niin, että kiepautat langan
2 kertaa loimen ympäri, ennen kuin siirryt seuraavaan loimeen.
Olen tässä punonut niin, että lanka kulkee aina loimien alta,
jolloin yläpinnalle jää nuo kohosuonet. 

Mittaaminen on hyvästä.
Laitan tämän lasialustan kynttilän pohjaksi lyhtyyn.
Pohjamitta on silloin hyvä, kun se on hiukan yli astian reunojen.

Kun pohja on sopivan kokoinen,
niin taivuta loimet taas 90 asteen kulmaan.

Jatka punomista. Harvenna punosta niin,
että kieputat lankaa 3 kertaa loimen ympärille.
Laita helmet loimilankoihin ja jatka punomista niiden yläpuolelta.

Lisää helmikerros ja jatka punomista.
Taas mitataan, aika passelin kokoiselta alkaa näyttämään.
 Näin harvassa punoksessa voi rauhassa tehdä
lyhdystä korkeamman kuin kynttilä,
sillä tulitikun saa ujutettua myös kyljestä sisään :)

Kun lyhty on halutun korkuinen,
niin loppuloimien päät käännetään vaikka näin.
Tässä kannattaa käyttää pyörökärkipihtejä.
Jos niitä ei ole, niin mitä vaan pihtejä, joilla saa kunnon otteen.

No niin, lyhdyn pesä on valmis, käännetään työ
katolleen ja puuhataan alaosan kanssa. Poista teippi.

Taivuta loimet toisistaan hiukan irti.
Jätä yksi loimi keskelle suoraksi ja käännä muut kiepeille.
Keskimmäiseen loimeen voi ripustaa vaikka lisäkoristeita,
jos haluaa.

Ripustusnaruksi kierrä löyhästi sidontalankaa
kaksinkerroin ja kieputa päät lyhdyn yläosaan kiinni.
Tadaa. Eikun kynttilä palamaan.

29.3.2011
Rautalankaväännöksiä

Rautalangasta vääntelin ja punoin tuollaisen korin. Lankoja, metallihelmiä ja työtunteja meni paaaljon, mutta tuossakin työssä mukavaa on tekeminen ja edistymisen kyllä näkee koko ajan.

12.1.2011

Himmelihommat jatkuu

Tällä hetkellä himmelihökötys näyttää tältä. Lisää viritystä on jollakin aikataululla tulossa. Saa nähdä, minkämoisiin mittoihin tämä vielä kasvaakaan..







5.12.2011

Lisää rautalankaväännöksiä

Naulakon tekeminen oli hauskaa ja nimesin sen Kiviset ja Soraset-malliksi hiukan kulmikkaiden muotojensa vuoksi.

Pikkunaulakot täydentävät mukavasti samaa mallistoa. 

Kurssilla naureskeltiinkin, että pitäähän näissä olla se käsityön leima, kuka nyt tehdastekoisen näköistä haluaisikaan.

Innostuin kokeilemaan lyhtyjen vääntämistä erilaisista langoista ja tässä pari lopputulosta. Apulaispäällikkökin tuli näköjään samalla kuvatuksi(ylipäällikköhän ei juuri kameran eteen astele). Esittelykuvat taloutemme päälliköistä ovat tulossa pikapuoliin, kunhan henkilökunta saa aikaiseksi.

19.12.2010

Osallistuin viime syksynä kertakaikkisen mainiolle Vanajaveden opiston järjestämälle kurssille nimeltään Väännetään rautalangasta. Kurssin vetäjä omaa käsittämättömän määrän tietoa metalleista ja niiden työstämisestä, lehmän hermot ja oivan tavan innostaa itsenäisiin kokeiluihin. Olen jo ilmoittautunut keväällä alkavalle kurssille jatkamaan opiskeluja. Kurssin aikana valmistuneet työt kuvaan tänne myöhemmin. Nyt joulun alla laitan muutaman kuvan näkemyksestäni kynttilänjaloista. Olen etsinyt ristiin rastiin netissä, mutta en ole löytänyt mieluisia ideoita kynttilänjaloiksi, siksipä sitten ideoin ihan itse ja tälläisiä niistä sitten tuli. Nämä kaikki on tehty niin, että aloituspiste on tuossa pesän ja jalan yhtymäkohdassa. Tein ensin tuon pesän jotakuinkin valmiiksi asti ja sitten punoin jalkaosan. Liittelin lasi- ja metallihelmiä ilmettä tuomaan.

Samaisen Vanajaveden opiston tarjontaan kuului pitkä lokakuinen viikonloppu kaislanpunonnan parissa. Kurssin hinta oli aika kova, mutta opetuksen laatu oli sen arvoista. Kaislojen kanssa puuhaaminen on sotkuista eli hauskaa. Toivottavasti intoudun ensi kesänä keräämään(luvan kanssa, toki) itselleni kaisloja, joista sitten voin talvi-iltoina väkerrellä kaikenlaisia käyttöastioita. Kun kurssilla väänsin hiki otsalla karpaloiden tuota spiraalivatia, niin tunsin suorastaan primitiivistä tyytyväisyyttä siitä, kuinka itse tässä astioita tehdään :)
Tässä kurssitutoksiani:

kuva ei sitä kunnolla kerro, mutta kyseessä on kahdeksankulmainen kori. Tämä punottiin puisen muotin päällä hurjan naulamäärän avustuksella.

 Spiraalikori kahdesta vinkkelistä. Tämä punontatekniikka vaatii oikeasti voimaa ja suosittelen myös kunnon hanskaa narua kiristävään käteen. Toki varmasti ammattilaiset korvaavat voiman tekniikalla. Solmut ovat vielä näkyvissä, sillä astia pitää kiristää sen kunnolla kuivuttua. Kiristysprojekti on siis seuraavana ohjelmassa. Ajattelin, että josko joulupöytään saisi uudistettua tämän korin.

Kaislakranssi odottaa vielä lisämausteita. Tähän tuumin käyttää ainakin muutamaa hamppuköydenpätkää ja ruostuneita, vanhoja avaimia. Haluaisin lopputuloksen olevan ei niin jouluinen, vaan ympärivuotinen. Luulen, että valmistuttuaan kranssi löytää paikkansa saunakamarin ovesta. Ikkunatähti tehtiin kurssilla ensimmäisenä työnä. Siitä tuli aloittelevan punojan huomioiden kohtalaisen kivan näköinen.


Himmelinteon ajatus tuli ystävältäni, jota aihe kiehtoi, mutta ei vielä tiennyt, kuinka niitä synnytetään. Niinpä päätimme hankkia olkia ja yrittää yhdessä. Minullahan olikin jo huima osaaminen, joka perustui lapsuudessa saatuun opetukseen isältä ja pinoon mehupillejä. Tässä vielä vaiheessaan oleva himmeli, laitan lisää kuvia, kunhan hökötys kasvaa. Taatusti ainutkertainen: