Matto valmistui

Sain kylppärin uuden maton valmiiksi! Ajatuksenani oli virkata samoista trikookuteista vielä pari koria kylppärin pikkutavaroille, mutta saman väriset kuteet loppuivat kesken. Varoituksen sana on sanottava niille, jotka aikovat mattovirkkauksen aloittaa: Homma vie niin mukanaan, että "nyt se on valmis"-päätöksen tekeminen on enemmän kuin hankalaa. Yksi kerros vielä -ajattelullani ei matosta olisi tullut ikinä valmista, joten kuteiden loppuminen olikin ehkä tämän projektin pelastus :)

Löysin kirppikseltä ohuenohuita pellavalankoja, joista aloitin samointein haarukoimaan ohuen villalangan kera pötkylöitä. Kun pötkylöitä on kertynyt riittävä määrä, niin tuumin yhdistää ne joksikin liivin tapaiseksi. Liivin valmistumiseen saattaa vierähtää tovi kavereineen, mutta palataan siihen sitten, kun on sen aika.
Suloista päivänjatkoa, ihanaiset! Siementilaukseni tuli vihdoin postissa ja aion viettää loppupäivän rapistelemalla niitä lukuisia siemenpusseja ja järjestelemällä niitä esikasvatusaikojen mukaan...

Koulukiireitä pukkaa

Puutarhuriopintojeni avausviikko on käynnissä, joten kiirettä piisaa mukavasti. Käsityöt ja kirjoittelut ovat jääneet nyt hiukan lapsipuolen asemaan. Hassua on ollut aloittaa täysipäiväinen ammattiin opiskelu "vielä tämän ikäisenä". En toki ole ainoa aikuisempi, opiskeluryhmämme koostuu kaikenikäisistä innokkaista puutarhurinaluista. Tämä viikko on ollut luokassa istumista sekä paikkoihin ja tapoihin tutustumista. Oudokseltaan ennaltamäärätyn ajan paikallaan istumisessa on ollut haastetta :) Opiskelusta olen kyllä ihan mahdottoman innostunut. Olenhan saanut mahtavan tilaisuuden päästä sinne salattujen tietojen alkulähteille nuuskimaan ja imemään kaiken irtilähtevän tiedon kuin pesusieni! Etäjaksoille lastataan muhkeat pinot tehtäviä ja tentitkin käynnistyvät jo seuraavalla lähijaksolla, joten laiskotteluun ei juuri jää aikaa.

Tässä maton tämänhetkinen muoto:

Virkattu matto

Jäin aivan koukkuun muutamaan virkatun maton kuvaan Kummitustalon Kuvakirja-blogissa. Kuvat eivät jättäneet rauhaan, joten mattoprojektihan oli aloitettava. Matossa yhdistyi mukavasti myös se, että sain osan trikookuteistani työstettyä taas eteenpäin. Edellisen ison loven kudesäkkeihin teki saunakamarin nojatuolien päälliset, jotka virkkasin kesällä. Kuten usein tapanani on, niin tässäkin käsityöhankkeessa kukaan ei vielä tiedä miltä valmis matto tulee näyttämään ja kokokin määrittyy, kunhan sijoituspaikka varmistuu :)
Lisää kuvia maton etenemisen vaiheista löytyy käsityökori-sivulta.

Haarukkahuivi

Ensimmäinen haarukkatyöni on valmis! 

Tein tähän huiviin kolme pötkylää pitsihaarukalla, virkkasin ne vielä ympäri yhdistäen aina kolme lenkkiä ja valkoisiin tein vielä pylväskaarikerroksen. 

Lopuksi virkkasin ne siksakilla yhteen. Aika hauska huivi tästä tulikin.

Vasta-alkajana en toki tietenkään osaa vielä edes hahmottaa pitsihaarukan mahdollisuuksia. Täytyy varmaan tomerasti vierailla muissa käsityöblogeissa aiheen tiimoilta. 

Vielä on kesken yksi koukkuamalla tehty mohairhuivi sellaisena n ikuisuusprojektina, mutta sen jälkeen saa huivirintama olla jonkin aikaa rauhassa. Nyt pitäisi olla huiveja jo joka lähtöön :)  

Päälliköt esittäytyvät

Herra Ylipäällikkö vaihtoi henkilökuntaa, kun ostimme tämän talon. Pienen alkuvierastamisen jälkeen on yhteiselo ollut leppoisaa, kunhan uusi henkilökunta vain tietää paikkansa! Manta-nimen historian kuulimme väistyvältä henkilökunnalta ja totesimme, ettei nimi varmaankaan miestä pahenna, ei edes naisen nimi :)


Mantan iäksi on arvioitu 8-10 vuotta, joten lukuisa määrä hiirestysvuosia on toivottavasti vielä edessä. Suuri rakkaus on jo kasvanut Mantan ja henkilökunnan välille.

Neiti Apulaispäällikkö saapui meille viime keväänä, kun edellinen palvelija sairastui astmaan. Cindy käyttäytyy ennemminkin kuin koira, mutta kyllä tuo vahvasti kissalta näyttää, totesimme seurattuamme alkuviikkojen touhuja. Cindy rakastaa kaikkia ja kaikkea. Rakkaus on niin rajua, että tavarat tippuvat hyllyiltä ja pöydiltä ja palvelusväen vatsanahka on rei'illä pikku leipomistuokion jälkeen.

Cindyn suosikkipeli on korkinmetsästys ja sillä pelaaminen. Lepohetkinään hän ottaa matolla takan edessä takkaa. Cindy on jotakuinkin 10- vuotias.

Käsityökirjasto on esillä

Sain lopultakin laitettua kirjastoon luettelon käsityökirjoistani. Ohjelmassa seuraa vielä puutyökirjat ja tietysti kaikki ihanat puutarhakirjat. Keskustelen kirjoista mielelläni(mistäpä en mielelläni höpöttelisi?) ja laitan myös kuvia, mikäli niitä toivotaan. Liki kaikki englanninkieliset kirjat olen ostanut Amazon.com.uk:n sivuilta. Sinne kun menee ihan pikkuisen kurkistamaan, niin äkkiä huomaa jumittuneensa tunneiksi selailemaan kaikenlaisia innostavia käsityökirjoja. Hintaahan noilla käytetyillä kirjoilla on ollut huima 1 snt + 2,75£ posti- ja käsittelykuluihin, eli karkeasti alle neljän euron kappalehintaan kulkeutuvat kirjat tänne Suomeen! Kotimaiset kirjat olen enimmiltään ostanut kirpputoreilta ja antikvariaateista, ainoastaan jotakin yksittäistä kappaletta olen himoinnut niin kovin, että se on pitänyt ostaa uutena ja kirjakaupasta. Mary Olkea olen koittanut kerätä aina, kun olen itselleni sopivanhintaisia kappaleita tavannut.

Haarukointia

Ostin jo joulukuussa pitsihaarukan, mutta vasta eilen illalla intouduin tekemään lähempää tuttavuutta sen kanssa. Hauska härvelihän se on ja nopeasti syntyy valmista telkkaria katsellessa. Syntyi sitten niin nopeasti, että pikkuhuiviksi aiottu lopputuotos näyttää nyt olevan n kaksimetrinen… Haarukoin pari pötkylää valkoisella Nallella ja yhden harmaalla mohairsekoitelangalla. Ajattelin yhdistää nämä toisiinsa ohuehkolla tummanpunaisella villalangalla virkaten. Laitan kuvan, kun huivi on valmis. Haarukointi on kivaa!





Tässä vielä pyynnöstä kuvia haarukasta ja pakkauksessa olleista ohjeista.

patalappuja ja ikean tuliaisia

Virkkasin pinon patalappuja paksuhkoista langoista ja kaksinkertaisena tämän hetken suosikkiväreilläni. Joku voisi tuumia, että sillä on jäänyt joulu päälle, mutta yllätysyllätys, en ole jouluihminen koristellaan kaikki paikat-mielessä, tunnustan.

 

Jotenkin miellän harmaan, tummanpunaisen, sammaleenvihreän ja pellavan värit niin silmään sopiviksi, etten välitä, vaikka useimmille tuovatkin joulun mieleen. Meillä on sitten joulu ainainen. 

Senkin kehtaan tunnustaa, että kävin perjantaina ikeassa ystäväni kanssa. Ihan pari muutakin ihmistä oli keksinyt perjantain olevan mitä otollisin päivä kyseisessä kaupassa pyörimiselle. Selvisimme kuitenkin hengissä ulos ja kotoa saadut ohjeet tuli täytettyä kirjaimellisesti: lastulevyä ei matkassa tullut, mutta muutamia rautaisia juttuja oli autoon lastautunut. Tänään sitten yhteistuumin ruuvailtiin rautatangot seiniin ja ripustusritilä kattoon, hellan yläpuolelle siihen leivinuunin kupeeseen.

Chilit pääsivät multiin

Näinkin pitkälle tammikuuhun maltoin, ennen kuin ensimmäiset esikasvatuspurkit ilmestyivät lampun alle. Oma siementilaukseni ei ole vielä saapunut postissa, mutta onneksi hädässä ystävä tutaan: Sain ihanien unkarilaisten chilien siemeniä niin ikään ihanalta ystävältäni ja pääsin kuin pääsinkin iskemään sormeni multaan! Tammikuu on ihan hyvä hetki aloittaa chilien kanssa, sen huomasin viime vuonna. Esikasvatin niitä sisällä toukokuulle ja siirsin sitten kasvihuoneeseen jo isoiksi kasvaneet taimet. Sato oli valtava. Chilit kukkivat uudestaan ja uudestaan ja tuottivat uusia hedelmiä, kun muistin käydä keräämässä vielä vihreää satoa jatkuvasti. Osan käytin vihreänä ja osan kypsytin sisällä hehkuvan punaiseksi ennen kuivaamista.

Tänä vuonna on tarkoitus laittaa vielä useampaa chililajia kasvamaan. En ole supertulisten chilien ystävä, mutta onneksi näitä semitulisia lajikkeitakin löytyy enemmän kuin tarpeeksi.

Kasvakaa pikku chilit, kasvakaa.

Virkatut sukat

Innostuinkin virkkaamaan sukka-tossut heti valmiiksi. Sukathan näistä selkeästi tuli, eikä tossut.


Alla on aloituskuvia näihin sukkiin, joista ei tiennyt minkälaiset niistä valmiina tulee. Sukat on siis virkattu piilosilmukoin, paitsi kantalappu kavennuksineen neulottu. Vihreää lankaa näyttää kuluvan hiukan reilu 100g ja valkoista alle 50g.

Virkatut tossut

Tai paremminkin näitä voisi kutsua: virkatut-neulotut sukka-tossut.

Oikeammin tässä on vasta sukka-tossun varret. Ajatuksena on, että teen neuloen kantalapun kavennuksineen ja jatkan siitä taas teräosan virkkaamalla varren kuviota. 

Kokeilun jälkeen teen joko toisin tai riemuissani esittelen lopputuloksen. Tässä tekniikassa on kyllä niin tärkeätä muistaa tehdä löyhää, jotta kuohkeus säilyy. 

Otin nuo kuvat eilen ja tänään sain toisen sukka-tossun jo terään asti valmiiksi. Kantapään neulominen näyttää nyt hyvältä idealta, joten parikin valmistuu kohtapian. En ole aikaisemmin virkannut sukkia, neulonut vain. Tässä kohtaa on lainattava Finnairin mainoslausetta hiukan mukaellen: neuloen olisit jo valmis. 

Lisää rautalankaväännöksiä

Naulakon tekeminen oli hauskaa ja nimesin sen Kiviset ja Soraset-malliksi hiukan kulmikkaiden muotojensa vuoksi.

Pikkunaulakot täydentävät mukavasti samaa mallistoa. 

Kurssilla naureskeltiinkin, että pitäähän näissä olla se käsityön leima, kuka nyt tehdastekoisen näköistä haluaisikaan.

Innostuin kokeilemaan lyhtyjen vääntämistä erilaisista langoista ja tässä pari lopputulosta. Apulaispäällikkökin tuli näköjään samalla kuvatuksi(ylipäällikköhän ei juuri kameran eteen astele). Esittelykuvat taloutemme päälliköistä ovat tulossa pikapuoliin, kunhan henkilökunta saa aikaiseksi.

Huppuhuivi koukuten

Tämä hupullinen ja taskullinen huivi valmistui juuri sopivasti alkuvuoden käyttöön. Ihanan lämmin ja käytännöllinen!
Lankahyllyillä on jo kauan pölyttynyt ohuita koneneulontaan tarkoitettuja villalankakartioita ja kerran jos toisenkin olen miettinyt, että noista täytyy tehdä jotain... Tätä huivia varten kerin kolmea ohuempaa lankaa yhdistettynä vaalean keltaiseen Nalle-lankaan(joka on myös ollut n ikuisuuden odottamassa inspiraatiota). Lopputulos on toki kirjava, mutta miellyttää omaa silmää kovasti ja näyttää hyvältä mm valkoisen neuleen päällä. Lankaa kului kolmisen sataa grammaa ja koukkusin huivin yhtenä pötkönä. Huppuosan kohdalla levensin, jotta sain taitoksen tehtyä. Lopuksi poimin koukulle taskuja varten silmukat ja koukkusin niiden sivut suoraan tehdessä kiinni. Koska "ei niin innostavista" langoista aloin tekemään,niin käytin vielä yhden vajaan kerän valkoista röpelölankaa ja virkkasin ympäri huivin pari kerrosta.
Tässä vielä pari kuvaa lisää: